Susi on ollut joskus laajimmalle levinnyt nisäkäslaji maapallolla. Nykisin sen elinalueet ovat kaventuneet ja kannat supistuneet kaikkialla maailmassa – pääosin ihmisen vaikutuksesta. Suomessa elää tällä hetkellä vain alle kaksisataa yksilöä, kun esimerkiksi Espanjassa susia on yli kaksi tuhatta Vaikka susi on rauhoitettu ja luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, näyttää sen salametsästyksestä tulleen jonkin sortin kansallisurheilu. Kainuussa jopa yhdeksän kymmenestä, yli puolivuotiaasta sudesta tapaa kohtalonsa ihmisen toimesta – tulee ammutuksi, myrkytetyksi tai uuvutettuna moottorikelkan runtelemaksi. Susi kuuluu muiden suurpetojen lailla olennaisena osana pohjoisen luonnon ekosysteemiin. Sen hävittäminen johtaa pienempien petojen määrää kasvuun, mikä taas näkyy esimerkiksi metsäkanalintukantojen vähenemisenä.
Asenteidemme luonnonvaraiseen ja -mukaiseen susikantaankin uskoisi hiljalleen muuttuvan suopeammiksi, vaikkapa koko ajan kasvavan kansainvälisen luontomatkailun ja siitä saatavien tulojen myötä. Suurpetolintumme kotkan kohdalla tämä asennemuutos on viimeisen kymmenen vuoden aikana pitkälle toteutunut. Entisaikoina pedoista maksettiin tapporahaa – raha tuntuu olevan
ratkaiseva tekijä myös petoja suojeltaessa.
Luontoihmiselle villin suden näkeminen ja sen haikean laulun kuuleminen, ovat elämys vailla vertaa.
