”… odottelemme pöllönpoikasen kanssa seuraavaa suupalaa. Yhtäkkiä havahdun siihen, että jotain outoa on tapahtumassa. Molemmat emolinnut ovat yhtä aikaa näkyvillä.
Uros istuu korkealla puun latvassa, katsellen pää kiivaasti pyörien eri suuntiin. Poikanen on vasten tapojaan aivan hiljaa vaikka emo lentää aivan läheltä ohitse istahtaen sekin korkealle läheisen puun latvaan Vaistomaisesti lähden ripeästi kohti pöllönpoikasen viereen jättämääni kameraa. Selitys tilanteen arvoituksellisuuteen tulee saman tien. Kanahaukka syöksyy taitavasti oksia väistellen puiden seasta röyhkeästi suoraan kohti poikasta ja myös minua – ehdin vain hölmistyneenä levittä käteni, kuin pöllönpoikasta suojellakseni. Äitipöllö on sekunnin murto-osan tarkkuudella oikeassa paikassa. Se saa kanahaukan melkein suurin kynsiinsä, syöksyessään… ”
Lapinpöllö on mukana viimeksi ilmestyneessä kirjassani ”AAMUN KAJOSTA ILLAN HÄMÄRÄÄN” (Kirjapaja2012)
