Ajelin 6. marraskuuta Tromssan länsipuolella sijaitsevan suuren Kvaløya-saaren(suomeksi valas-saari) rantateitä pitkin. Vieressä avautui arviolta 10 kilometrin mittainen Kaldfjord-vuono. Niin kuin kahtena aikaisempana talvena katse haravoi pitkin vuonon selkää. Paikallinen lehti oli kertonut uskomattoman suuresta valasparvesta, joka oli havaittu kauempana merellä uimassa ahnaana valtavan silliparven perässä kohti kaupunkia. Aamun tunnit vaihtuivat iltapäiväksi ja mieli teki jo antaa periksi – ei tuurastanut tänäkään vuonna. Päätin kuitenkin jatkaa aivan tien päässä, vuorten toisella puolella sijaitsevaan pieneen kalastajakylään.
Pienen idyllisen lahden rantamille levittäytyvä kylä oli sinne laskeutuvalta tieltä nähtynä jo pelkästään matkan arvoinen. – lahden takana avautui loputon aava meri. Laskeuduin mutka mutkalta alemmaksi ja lopulta pysähdyin pienelle levikkeelle, josta oli esteetön näkymä lähes tyynelle merelle. Yhtäkkiä idylli särkyi – aivan rannassa syöksähti pintaan miekkavalas, sitten toinen, kolmas…suonet hakkasivat ohimolla ja yritin pitää luut ja kamerat eheinä, kun ”laskettelin” lumen peittämän louhikkoisen rinteen alas rantaan. Ehkä kuvaajan elämässä ollaan ytimessä silloin, kun hetkittäin epäilee näkemäänsä. Sukat märkinä, rystyset verillä aloitin todistusaineiston keräämisen 6. marraskuuta 13.35. Olin paikalla aivan yksin – valaiden saalistusta seurasi vain taintuneita sillejä tavoitteleva satapäinen lokkiparvi ja muutama merikotka.
Seuraavat kymmenkunta päivää kuluivat kuin siivillä ja palaan niiden aikaisiin tapahtumiin ja (mahdollisiin) tuleviinkin tarkemmin lähiaikoina – kunhan tilanne vuonolla rauhoittuu.
Yle:n ja Helsingin Sanomien valasretkistäni julkaisemat uutiset löydät näistä linkeistä!
