Metsäkauris, suuren koiran kokoinen hirvieläin liikkuu silmähivelevän vaivattomasti ja on kauneudessaan vertaansa vailla. Pienistä sarvista helposti tunnistettava uros esittää komeita hyppyjä paetessaan lähestyvää uhkaa. Viesti on selvä – olen metsän nopein, turha lähteä kilpasille.
Varsinkin runsaslumisina ja ankarina talvina kauriit ovat paljolti ihmisten tarjoaman lisäruokinnan armoilla ja silloin ne ovat helppo saalis pedoille. Varsinkin ilves suurine tassuineen on umpihangessa sirojalkaiselle kauriille ylivoimainen vastus. Lajin voi tavata hyvinkin läheltä ihmisasutuksia, niin kuin kuvan pukki, jonka kohtasin Jylkynkankaan metsissä, reilun puolen kilometrin päässä Oulun kodistamme.
2 vastausta artikkeliin “Metsäkauris”
Hei! Katselin sivustoasi ja ajattelin kysyä.
Meillä on Pyhärannassa Varsinais-Suomessa kesämökki meren rannalla. Lähimetsässä on runsas hirvieläinkanta. Hirvet kävivät mökkimme ympäriltä syömässä lähes kaiken. Kerran oli lähellä, etten kävellyt päin pensaitamme syövää hirveä. Niinpä rakennutimme verkkoaidan tonttimme ympärille. Vuosikausia omenat ym. Sälyivät hienosti ja hirvikärpäsetkin lähes katosivat.
Nyt on metsissä kovin tiheä kauriskanta, joka käy meillä varkaissa aina kun vaan olemme poissa. Ei auta aita näiden kauniiden kauriiden esteenä.
Nyt kyselen, kuinka korkea aidan pitäisi olla, etteivät kauriit pystyisi loikkaamaan yli. Voisimme yrittää korottaa aitaa, mutta pitäisi päästä niin ylös, etteivät kauriit varmasti pysty sitä ylittämään.
Syksyterveisin
Kaarina Ruohola
Kauriit voivat hypätä korkeankina aidan yli, jos hyvää ruokaa on tarjolla – melkei suosittelisin käyttämän jotain tuulessa helisevää ”kelloa”, hajusteistakin saattaaisi olla apua tai paimenpoikalangasta. Eläimet ovat vain aika hyviä eroittamaan todellisen uhan lavastetusta.